20.9.2013

Haaste-Paluu menneisyyteen

Sain haasteen

MehtäPirtistä. Kiitos:)  Tarkoitus on muistella menneitä ja kaivella seuraavat päivämäärät muistin sopukoista:

-elokuu 1999
-huhtikuu 2003
-maaliskuu 2009
-18.9.2009
-17.7.2010

Tyyli ja muoto on vapaa, mutta vastata pitää suunnilleen näihin kysymyksiin.
1. Millainen olet ollut noina vuosina?
2. Mitä olet ajatellut?
3. Millainen on ollut elämäsi?
4. Miltä olet näyttänyt?


Nyt on mainittava, että muistini pätkii todellakin paljon , en pysty täysin vastaamaan annettuihin kysymyksiin.
Kuvia löysin kätköistäni noilta ajoilta joitakin.


Elokuu 1999


Kuva ei varmaankaan ole elokuulta, mutta taitaa olla kesä kuitenkin. Yksi kummilapsistani sylissä.
Hiuksissa permanentti.
Minä olen kahden lapsen äiti. Olen myös vielä hoitovapaalla. Lapset 3 ja 5,5 vuotta. Kihloissa mieheni kanssa ja asumme kerrostalossa vuokralla kolmiossa ,Asiat ovat muuten hyvin, mutta talous on tiukoilla.
Hoidan lapsia kotonani, parhaana päivänä on 8 lasta pöydän äärellä aamu-päivä ja välipala tarjoilussa. 
Hoitolasten iät 1-6v. 




Huhtikuu 2003

Ei yhtään kuvaa eikä mitään muistoja....Paitsi että olen täyttänyt 3 vuotta aiemmin 40v ja mennyt naimisiin.

Lähin kuva on vuodelta 2004 tammikuun eka.
Hiusten väri on vaihteeksi punainen. 
Äitini on sairastunut syöpään. 
Olen ollut naimisissa yli 3 vuotta. Hoitovapaa päättyi v.2000. Työpaikka on sama kuin ennen hoitovapaata, eli iso sairaala.



Maaliskuu 2009  &  18.9.2009


Äitini on kuollut vuonna 2008.

Ei ihan maaliskuulta, mutta kesä 2009.

Mummun luona äitienpäivänä.
                                                                                                    Serkkuni häissä Porvoossa.




Kummityttäreni ristiäiset Porvoossa.


17.7.2010

Ihan ei päivämäärä taaskaan mätsää, mutta kesä 2010.

Keski-Suomessa Lintusaaren retkellä. Paras paikka maailmassa! Mieli lepää, ei stressiä. 
Ei vielä huolta huomisesta. 




 Elämä oli aika mallillaan tuolloin . Nuoruuden hullutukset  takana. Kaksi ihanaa lasta ja kelpo mies. Oma koti rivitalossa ,vaikkakin paljon velkaa. Mutta työpaikka molemmilla ja lapset kunnollisia,
iloisia, terveitä.
Vietimme silloin myös Jussin rippijuhlaa.




Haasteeseen vastaaminen oli aika vaativaa, koskapa muisti- ja valokuvat piti kaivaa syvältä mielen ja tiedostojen sopukoista. 
En lähetä haastetta nyt eteenpäin, vaan annan vapaan tahdon tehdä työnsä. Ottaa saa ja syventyä mielihyvin:)
 
Nykyhetki onkin hyvin kaikilla vakkarilukijoillani tiedossa. Koko elämä on mennyt uusiksi. Niinsanotusti heittänyt häränpyllyä. Jussi vammautui 15.8.2011 mopo-onnettomuudessa. Mies on lomautettu, itse teen osa-aikaista vielä marraskuun loppuun  Jussin hoidollisista syistä ja oman jaksamisen johdosta.
Tytär on aloittanut ammattikoulun, jonne pääsy oli todellakin iloinen yllätys:)

Elämä jatkuu ja vain päivän kerrallaan.
Mukavia päiviä kaikille♥

27 kommenttia:

  1. Loppu osa tästä tekstistä sai kyyneleet silmiin. Se kuinka kaikki on hyvin ja kohdillaan, mutta loppujen lopuksi tarvitaan vain muutama minuutti joka saattaa kääntää kaiken ylösalaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei ollut tarkoitus itkettää, mutta jotenkin tää vaan kääntyi taas nykyhetkeen. Ei ole nykyistä ilman mennyttä. Mutta on niitä onnenhetkiäkin nykyisinkin ,vaikkakin tulevat ihan pienistä asioista:) Kuten tästä blogista ja korujen tekemisestä, kivoista lukijoista,kommenteista ja riittävästä levosta, hyvästä ruuasta, vapaapäivistä...
      Kiitos Minttu♥

      Poista
  2. Elämän hetkiä, onnea ja surua... joskus kaikki vaan on niin haurasta. Kiitos kun jaoit tämän kanssamme :) on aina kiva tutustua paremmin ihmisiin.

    VastaaPoista
  3. kiitoksia kun otit haasteen vastaan :) mukavia muisteloita sinullakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset itsellesi mehtäemäntä♥

      Poista
  4. Elämä on sellaista vuoristorataa,välillä iloa ja surua. Reippaat lapset teillä ja kauniita kuvia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella ollut vuoristorataa muutama viimeistä vuotta.
      Kiitokset Liisa♥

      Poista
  5. Ihania kuvia, rohkea postaus. Tuo Jussin rippikuva & perhekuva ovat hienoja!

    Tosi vaikea muuten miettiä menneisyyttä noin pitkälle taaksepäin. Ihmisten syntymät ja kuolemat tai jotkut muut ihmiseloon voimakkaasti liittyvät tapahtumat ovat pääasiassa niitä, jotka muistaa. Eli se paljastaa, mikä elämässä on loppujen lopuksi tärkeintä.

    Voimia sulle ihana nainen jatkossakin. <3 Olet selvästi selviytyjätyyppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suntsa♥
      Huomasin itsekin, että isot tapahtumat nousivat sitten mieleen. Paljon on muitakin tapahtumia, mutta nämä näyttävät olevan ne merkityksellisimmät.

      Poista
  6. Kiitos kun jaoit tämän kanssamme, ja vieläpä kuvien kera. Voimia ja tsemppiä Jussille, kuin myös koko perheelle! <3

    VastaaPoista
  7. Teit aivan valtavan työn tämän postauksen kanssa. Ja miten hieno postaus syntyikään! Elämä yllättää... Mutta etteenpäin, sano mummo lumessa! Voimahalaus koko perheelle! <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa♥
      Mieluusti ottaisin niitä positiivisia yllätyksiä enemmän, mutta kuten aina sanon: kaikki mitä ylhäältä annetaan, otetaan vastaan. Kaikenkaikkiaan on kuitenkin annettu myös iloa, olemme edelleen perhe:)

      Poista
  8. Itku tuli täälläkin silmään, kun katsoin Jussin rippikoulukuvaa; niin komea poika ja elämä edessä...itselläni nyt juuri tänä kesänä mopokortin saanut tyttö ja joka kerta, kun hän on mopolla liikenteessä niin minä olen huolissani. Toivottavasti tähän tottuu, koska eihän ketään voi kahlita kotiin. Nuorien on antava olla nuoria.
    Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.
    P.L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos P.L. ♥
      Tyttäreni ajelee myös skootterilla, ja aina olen sydän syrjällään edelleen. Ei siihen huoleen totu, mutta vanhemman on näköjään vain kestettävä, napanuora on katkaistu jo syntymähetkellä kuitenkin!
      Voi vain rukoilla varjelusta ja toivoa, että viisaus asuu nuoren päässä:)

      Poista
  9. Tässä sinun hienossa ja rohkeassa postauksessa tulee esille elämän kirjo sellaisen kuin se on, hyvien hetkien ja murheiden vuoristorataa. Voimia jatkossakin <3

    VastaaPoista
  10. Ihania kuvia, muistoja ja kertomuksia. Harmi, vain että se elämä välillä heittää kaiken ylös alaisin.. :( Mitä kaikkea olisikaan voinut olla.. ja toisaalta miten ikävästi olisi voinut käydä. Paljon iloja ja ihmeitä toivottavasti vielä kumminkin edessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Poikkeama♥
      Olet oikeassa, onneksi oli taitavat lääkärit ja pojalla kova halu elää. Teho-osastolla kävi lauma lääkäreitä ihmettelemässä, miten sinnikäs on poika. Alussa ei annettu juuri toivoa. Mutta elämä on ihmeellistä:)

      Poista
  11. Upea, rohkea ihminen olet, koko perheesi on ♥

    VastaaPoista
  12. Kyllä mun pää on niin seula että tää olisi ihan mahoton tehtävä, hyvä kun muistan mitä viime viikolla tuli tehtyä. Kivoja kuvia ja juttuja menneisyydestä.

    VastaaPoista
  13. Ihan kyynel tuli silmään kun kuvien kautta sai palata menneisyyteemme. Paljon on tapahtunut vuosien saatossa, niin hyvää kuin vähemmän hyvää. Olen onnellinen mies, kun olen saanut sinut Eila vaimokseni ja lasten äidiksi.
    Rakastan sinua, niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä <3.

    Elämäämme on kuitenkin kaikesta huolimatta mahtunut paljon hyvää ja positiivista.
    50 vuotispäiväsi puheessani marraskuussa 2010 kerroin etten päivääkään kanssasi vaihtaisi pois. Nykyhetkeen peilaten ei tilanne ole juurikaan muuttunut kuin päivän 15.8.2011 osalta. Se on päivä jonka varmasti koko perhe vaihtaisi pois, mikäli vain pystyisi!

    Kiitos myös kaikille Korustamoa seuraaville ystäville. Olette melkoinen voimavara vaimon arjessa.

    terveisin, puolisosi Jyrki

    VastaaPoista

Arvostan kommenttiasi ♥