Tässä taulussa
on äitini isä istumassa äitinsä sylissä joskus v.1911 tai 1912.
Isä oli jo mennyt Ameriikkaan paremman leivän toivossa ja perheen piti mennä perässä. Toisin meni, isä kuoli siellä ja perhe jäi Suomeen. Pian kuoli myös äiti ja lapset jäivät orvoiksi. Näistä ihmisistä olen nähnyt vain pappani ja ja hänen siskona ,muita en muista tavanneeni,mutta kuullut olen.
Kuva on otettu puhelimella ja taulun on maalannut vanhasta valokuvasta enoni.Häneltä on lupa saatu tähän julkistamistilaisuuteen:)
Tänään en tehnyt yhtään korua, yksi löysi yllättäen ostajan . Hieman kaulaliinaa olen neulonut eteenpäin ja hoitanut paperihommia Jussin asioissa.
Mukavaa loppuviikkoa ja paljon inspiraatioita itse kullekin säädylle:)
Voi miten surullinen tarina. Taululla onkin mahtava tunnearvo, oikea sukukalleus.
VastaaPoistaUpea taulu, mutta surullinen tarina.
VastaaPoistaKaunis taulu, jotenkin tunnelmaa täynnä... sellainen, josta tulee tarinoita mieleen, vaikkei tuota oikeaa olisi kuullutkaan.
VastaaPoistaTuommonen taulu on erittäin arvokas... arvokas tunteiden kautta. Kiitos kun jaoit tämän meidän kanssa. <3
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua Eila :)
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Kaikilla on taustansa ja tuo taulu on yksi hieno inspiraation tulos.
VastaaPoistaViikonloppu lähestyy ja Korukoplan haasteen julkkarit myös. Kiva nähdä, mitä ideoita ja koruja on syntynt,teema oli niin vaikea mulle!
Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua:)
Upea taulu !
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinullekin :)
Heippa,
VastaaPoistaSaruska tässä...piti tulla ihan tänne kattomaan että mitä siulle kuuluu :). Netti-ja johto-ongelmia on ollut ja tietty ihan normiarki kiireitä, mutta kurkkaamaan tulin ja mielenkiinnolla luin tuosta taulusta! Mahtavaa löytää jotain tuollaista omasta historiasta!
Halauksia ystäväin!